Suosittelijan valitseminen ja heidän merkityksensä työnhaussa

Työnhaussa törmää usein pyyntöön suosittelijoista, joko jo hakulomakkeessa tai viimeistään haastattelun yhteydessä. Luotettava suosittelija antaa rekrytoijalle arvokasta lisätietoa hakijasta ja kertoo jopa enemmän kuin hyvin laadittu CV ja hakemus. Mutta miten valita sopiva suosittelija ja kuinka suositusta pyydetään oikein?

Nykypäivän työmarkkinoilla verkoston ja suhteiden merkitys on suuri. Rekrytoijat haluavat kuulla laajasti näkemyksiä hakijan suoriutumisesta aiemmissa työtehtävissä. Tämän takia on hyvä pyytää suosituksia aiemmilta työnantajilta, esimiehiltä tai työkavereilta.

Suosittelijaksi taas ei kannata listata ystäviä, tuttavia tai äitiä – he eivät yleensä osaa kertoa rekrytoijalle siitä, mitkä ovat vahvuutesi alasi työtehtävissä tai millainen tiimipelaaja olet työpaikalla.

Hyviä suosittelijoita ovat henkilöt, jotka tuntevat hyvin työskentelytapasi ja voivat sen perusteella antaa sinusta hyvän arvion. Kannattaa unohtaa kuitenkin suosittelijat, joiden viime tapaamisesta on yli 10 vuotta. He eivät välttämättä tiedä, miten olet kehittynyt ja minkälainen on tämän päivän osaamisesi.

Hyvä suosittelija voi antaa työnhaussa merkittävän edun – ole siis tarkkana suosittelijan valinnassa

Se, että pystyt nimeämään ainakin pari henkilöä, joiden tiedät olevan valmiita suosittelemaan sinua, kertoo, että olet hoitanut hommasi edellisissä työpaikoissa kunnialla. Jos suosittelijasi on hakemasi työpaikan toimialalla tunnettu henkilö tai hänen takanaan on tunnettu organisaatio niin suositus on varmasti hyväksi. Oikein hyvä suosittelija saattaa olla merkittävässä roolissa henkilövalintaa tehtäessä.

Esimerkiksi jos haet graafisen suunnittelijan paikkaa ja suosittelijanasi on tunnetun mainostoimiston art director, antaa se sinusta erittäin hyvän kuvan – alan nimekäs tekijä ei suostuisi kenen tahansa suosittelijaksi.

Suosittelijat eivät ole pakollinen tekijä työnhaussa, mutta heidät katsotaan usein hakijan eduksi. Jos sinulla ei ole jostain syystä suosittelijoita, niin kerro se avoimesti rekrytoijalle. Suosittelijoiden olemattomuus saattaa herättää kysymyksiä ja niihin on hyvä olla valmistautunut vastaamaan, johtui suosittelijoiden puute sitten huonoista väleistä entisiin työnantajiin tai vähäisestä työkokemuksesta.

Eniten hallaa työnhaullesi voi tehdä aiheen kiertely ja välttely. Rehellisyys on aina luotettavuuden osoitus, vaikka joutuisit kertomaan ikävästi menneestä irtisanoutumisesta.

Kuka suosittelijaksi ja mikä on oikea tapa pyytää suositusta?

Hyviä suosittelijoita ovat entiset esihenkilöt, yhteistyökumppanit ja asiakkaat, joiden kanssa olet tehnyt tiiviisti töitä. Myös kollegat, tiimikaverit tai alaiset voivat sopia suosittelijoiksi.

Se, kuka on hyvä suosittelija, riippuu paljon haetusta tehtävästä. Esimerkiksi B2B-myyjää haettaessa asiakas suosittelijana on tärkeä, tiimiesimiehen tehtävässä taas alainen. Nuorella työnhakijalla, joka hakee ensimmäistä kesätyöpaikkaansa, voivat sopivat suosittelijat löytyä myös harrastuksen ohjaajista tai joukkuekavereista.

Suosittelijaa valitessa kannattaa ottaa huomioon, keneltä olet töissä tai harrastuksissa saanut hyvää palautettta. Hyviä suosittelijoita kertyy työuran varrella, kun hoitaa hommansa hyvin!

Suosittelijalta pitää muistaa aina pyytää lupa antaa hänen yhteystietonsa rekrytoijalle. Sen lisäksi suosittelijan kanssa voi vielä käydä läpi, millaista kanssasi on hänen näkökulmastaan ollut työskennellä – näin saat selville, millaisia asioita suosittelija tulee kertomaan rekrytoijalle ja voit saada myös hyödyllisiä näkökulmia esimerkiksi omista vahvuuksistasi ja kehityskohteistasi.

(Lue tästä yleisimmät työhaastattelukysymykset ja miten valmistautua vastaamaan niihin.)

Työnhakijaa saattaa pohdituttaa myös, miten pyytää suosittelijaksi potentiaalista vanhaa tiiminvetäjää tai asiakasta.

Yleisesti ottaen hyvä tapa on ottaa puhelin käteen ja soittaa, kertoa hakemastaan työpaikasta ja kysyä, voisiko henkilö toimia suosittelijana. Myös sähköpostitse tai vaikka tekstiviestillä voi avata keskustelun kiireisen henkilön kanssa ja vaikka sopia ajan, jolloin sopisi soitella.

Suosittelija CV:ssä

Suosittelijat ansioluettelossa tekevät hyvän vaikutuksen työnhaussa. Suosittelijalle soittaessa voikin kertoa suoraan, jos työnhaku on sellaisessa vaiheessa, että hakemuksia tulee lähetettyä paljon, ja kysyä sopisiko suosittelijan yhteystiedot lisätä suoraan ansioluetteloon.

Näin työnhakijan ei tarvitse soittaa suosittelijalleen erikseen jokaisen työhakemuksen kohdalla, ja suosittelijakin osaa varautua, että puheluita voi tulla useammasta kuin yhdestä paikasta. Tässä tapauksessa kannattaa kuitenkin kertoa suosittelijalle mahdollisimman tarkasti siitä, millaisia työtehtäviä on hakemassa ja suurin piirtein kuinka moneen paikkaan hakemuksia on lähettämässä. Suosittelija osaa silloin varautua kertomaan sinusta haettuihin paikkoihin olennaisia tekijöitä.

Suosittelijoita on hyvä olla näkyvillä, esimerkiksi ansioluettelon lopussa, kahdesta neljään. Tietoihin kannattaa sisällyttää suosittelijan etu- ja sukunimi, titteli tai rooli, organisaatio, puhelinnumero ja sähköpostiosoite.

Ensimmäiseksi suosittelijaksi kannattaa merkitä se, jonka itse ajattelee olevan merkityksellisin haetun tehtävän kannalta. Suosittelijoiden järjestystä ja kokoonpanoa voi muuttaa haetusta työtehtävästä riippuen, valiten suosittelijoistaan kaikista relevanteimmat esille.

Lue myös: Näin teet lyömättömän CV:n!

Soittaako rekrytoija kaikille listatuille suosittelijoille?

Työnhakuprosesseissa rekrytoijat käyvät merkitsemäsi suosittelijat läpi ja soittavat heille. Se, soitetaanko suosittelijoista yhdelle vai kaikille, riippuu rekrytoijasta ja tehtävästä.

Mitä vaativampi tehtävä ja mitä pidemmälle haussa pääsee, sitä tärkeämpiä suosittelijat ovat.

Joskus suosittelijoista soitetaan vain niille, jotka rekrytoijan mielestä vaikuttavat olennaisimmilta tehtävän suhteen – siksi kannattaakin olla tarkka siinä, että merkitsee suosittelijoiden roolin ja organisaation oikein ja tarkasti. Se helpottaa kiireisen rekrytoijan elämää, eikä mahdollisesti rekrytointipäätöksen kannalta tärkeä puhelu jää soittamatta.

Ennen suosittelijoille soittamista rekrytoijan pitää lain velvoittamana kysyä sinulta lupa:

”Työnantajan on kerättävä työntekijää koskevat henkilötiedot ensi sijassa työntekijältä itseltään. Jos työnantaja kerää henkilötietoja muualta kuin työntekijältä itseltään, työntekijältä on hankittava suostumus tietojen keräämiseen.” (Laki yksityisyyden suojasta työelämässä, 2. luku 4§)

Käytännössä hakijalta usein kysytään haastattelussa, olisiko hänellä suosittelijaa, jolle rekrytoija voisi pirauttaa. Kyseinen laki kuitenkin suojaa työnhakijaa esimerkiksi tilanteessa, jossa hän on hakemassa töihin toiseen yritykseen, vaikka on edelleen työsuhteessa. Eli rekrytoija ei saa soittaa nykyiselle työnantajalle ilman hakijan antamaa lupaa: usein työnhaustaan ei halua kertoa liian avoimesti nykyisellä työpaikallaan, ennen kuin seuraava pesti on varmasti takataskussa.

Jos rekrytoija saa tietoonsa suosittelijalta sellaisia työnhakijaa koskevia tietoja, jotka vaikuttavat negatiivisesti hänen valitsemiseensa (esimerkiksi selittämättömät poissaolot), hänen on käytävä asia läpi myös työnhakijan kanssa ennen päätöksentekoa valitsemisen suhteen.

”Jos työntekijää koskevia tietoja on kerätty muualta kuin työntekijältä itseltään, työnantajan on ilmoitettava työntekijälle saamistaan tiedoista ennen kuin niitä käytetään työntekijää koskevassa päätöksenteossa.” (Laki yksityisyyden suojasta työelämässä, 2. luku, 4§)

Rekrytoijan vastuulla on varmistaa suosittelijalta saatujen tietojen paikkansapitävyys. Esimerkiksi toistuville poissaoloille onkin voinut olla perusteltu syy, vaikkapa elämäntilanteen haasteet, joista entisellä esihenkilöllä ei olekaan ollut riittävästi tietoa ja siksi rekrytoijalle on jäänyt käsitys selittämättömistä poissaoloista. Tällöin rekrytoijan tehtävänä on ottaa asia puheeksi työnhakijan kanssa.

Palkkauspäätös harvoin perustuu vain suositukseen, mutta suosittelijan puuttuminen ihmetyttää

Rekrytointipäätös ei yleensä perustu pelkkään suositukseen. Ansioluettelosta ja haastattelusta rekrytoija saa jo paljon tärkeää tietoa hakijasta. Suosittelijoille soitetaankin usein kysyen täsmäkysymyksiä, jotka haastattelussa jäivät pohdituttamaan. Suosittelijalta voidaan tiedustella työskentelytavoista ja toiminnasta stressaavissa tilanteissa.

Se, että suosittelijaa ei löydy lainkaan, voi taas ihmetyttää rekrytoijaa. Miksi hakija ei ole saanut ketään suosittelemaan itseään? Jos siis et ole listannut suosittelijoita suoraan ansioluetteloosi, varmista, että sinulla on mielessä kolme tai neljä henkilöä, joille tarvittaessa soittaa ja pyytää suosittelijaksi.

Lue myös

Suosittelun voima – ilmainen verkkokurssi!

Viisi virhettä työnhaussa

Rekrytoija paljastaa, millainen CV tekee vaikutuksen

Työhaastattelukysymykset – näihin kannattaa varautua

Suosittelu on paras tapa hankkia asiakkaita