Satu Irisvik: kohtaamiset ja vuorovaikutus tulevaisuuden työelämässä – Omat duunit -podcast
On taas Omat duunit -podcastin uuden jakson aika! Tällä kertaa keskustelemassa on Satu Irisvik, markkinointiviestintätoimisto Vapa Median Senior Advisor, jonka erikoisaluetta ovat vuorovaikutus ja tiimiäly.
Satu ja juontaja Milla keskustelevat muun muassa vuorovaikutuksesta, ihmisten kohtaamisesta ja siitä, miksi ne ovat erityisen tärkeitä taitoja digitalisaation ja automatisaation muuttamassa työelämässä. Löydät jakson kirjoituksen lopusta ja täältä!
Vapa Media julkaisee Hiljainen signaali -trendiraporttia, joka on suunnattu uudistuville ja toimintaansa kehittäville organisaatioille. Uusin Hiljainen signaali ilmestyi keväällä 2019, ja sen näkökulmana ovat uudet työn tekemisen tavat sekä työyhteisöjen, tiimien ja yksilöiden merkitys yritysten strategisena voimavarana.
Raportissa mukana oli myös Satun kirjoittama artikkeli ”Kohtaamiset ja vuorovaikutus tulevaisuudessa – mihin niitä tarvitaan?”, jossa hän tarjoaa otsikon esittämään kysymykseen viisi kattavaa vastausta. Tässä jaksossa Satu ja Milla käyvät kyseisiä vastauksia läpi.
Aito yhteys toisiin ihmisiin
Ennen konsultin uraansa Satu työskenteli toimittajana. Tuolloin hän päätyi monesti haastaviin tilanteisiin, sillä hän kohtasi haastateltavia, jotka olivat vaikeassa elämäntilanteessa tai kokeneet suuria vastoinkäymisiä elämässään.
”Olen aina halunnut hakeutua työhön, jossa pääsen inhimilliseen vuorovaikutukseen toisten ihmisten kanssa.”
Myöhemmin uraansa miettiessään Satu totesi, ettei kirjoittaminen ollut hänen ykkösjuttunsa; sen sijaan hän oivalsi osaavansa olla ihmisten kanssa ja todella viihtyvänsä heidän kanssaan. Tämä taito ei ole itsestäänselvyys, sillä toisten ihmisten lähestyminen on monesti yllättävän vaikeaa ja raskastakin.
”Siirryin sitten pikkuhiljaa konsultointityöhön, jossa aloin aika nopeasti tehdä valmennusta. Mietin taas, mikä tekee minusta hyvän valmentajan; kyllä se sitten oli vain se, että pystyn olemaan aidossa vuorovaikutuksessa toisten ihmisten kanssa. Tällöin heidän on ehkä helpompi viedä itsensä sille epämukavuusalueelle, missä voi oppia jotain uutta.”
Samalla Satu tunnisti saavansa merkityksellisyyden ja onnistumisen tunteita kyvystään saada aito yhteys toiseen ihmiseen ja antaa hänelle siinä sivussa jotakin uutta.
”Kaikki, mitä olen tehnyt, on ollut halua ymmärtää toista ihmistä paremmin ja päästä lähemmäksi häntä.”
Karkkihyllyraivarit ja kuinka kohdata ne
Satu kuvaa artikkelissaan tilanteen, jossa väsynyt lapsi saa ruokakaupan karkkihyllyllä kiukkukohtauksen. Hankalassa tilanteessa keskeistä olisi kaikesta huolimatta kohdata huutava lapsi mahdollisimman rauhallisesti ja selvittää, mikä häntä todella vaivaa – kiukuttelun taustalla kun on yleensä aivan muita vaikuttimia.
Hankalasti käyttäytyvällä ihmisellä on yleensä taustallaan jokin aivan muu ongelma.
Näin pitäisi toimia myös työelämässä; toisinaan nimittäin kollegat, asiakkaat ja yhteistyökumppanitkin saavat "karkkihyllyraivareita". Ongelmia kuitenkin syntyy siitä, ettei hankalasti käyttäytyvää aikuista yllättäen olekaan usein yhtä helppoa kohdata yhtä ymmärtäväisesti kuin kiukuttelevaa lasta.
”Tietysti me odotamme toiselta aikuiselta enemmän kuin lapselta; ajattelemme, että aikuisen pitäisi jo osata käyttäytyä paremmin”, Satu toteaa.
Työelämän konflikteja kohdatessa kuitenkin olisi tärkeää pitää mielessä, että "hankalalla" kollegalla on usein taustallaan jokin aivan muu ongelma, kuin mihin hän itse tilanteessa näyttää reagoivan. Kyse voi olla esimerkiksi kotona käydystä riidasta.
Satu toteaakin, että työelämässä tapahtuva vuorovaikutus muuttuisi merkittävästi paremmaksi, kunhan emme vain provosoituisi ja ottaisi työkaverin huonoa käytöstä henkilökohtaisesti. Sen sijaan meidän olisi hyvä opetella havainnoimaan tilanteita objektiivisesti.
Tämänkin vuoksi kohtaamiset ovat tärkeitä; ne opettavat meitä ymmärtämään erilaisia tilanteita ja ihmisiä. Siksi meidän kannattaakin olla tekemisissä erilaisten persoonien kanssa ja harjoitella uusein ihmisten kohtaamista – myös niiden, jotka nostavat karvamme pystyyn.
”Kun hyväksymme sen, että me vain olemme erilaisia, pystymme paremmin sietämään konflikteja ja tilanteita, joissa joku toimii eri tavalla.”
Kohti avoimuuden kulttuuria
Erilaisten ihmisten kohtaaminen ja hyväksyminen liittyy resilienssiin, jota Satu niin ikään avaa artikkelissa. Suomenkielinen synonyymi termille olisi muutoskyvykkyys; Satu kuvaa sitä ”lihakseksi”, jota jokainen voi treenata – ja usein treenaaminen tapahtuu itsestään, halusimme sitä tai emme.
”Resilienssi on biologinen ominaisuus, johon sosiaalinen elämämme ja kasvuympäristömme vaikuttavat. Joillakin ihmisillä se on vahvempi kuin tosilla; jotkut ovat ”sisukkaampia” luonnostaan, toiset taas ovat pienestä asti saaneet treenata resilienssiään”.
Omaa resilienssiä voi treenata!
Satu huomauttaa, että kehittämistä voi lähteä tekemään tietoisesti – toki omien rajojen puitteissa.
”Voi esimerkiksi hakeutua muutostilanteisiin: kohdata mahdollisimman paljon erilaisia ihmisiä ja altistaa itseään myös niille ärsyttäville. Työpaikan sisällä taas voi hakeutua vaikkapa osalliseksi johonkin muutosprojektiin.”
Satu puhuu myös tiimiälystä, joka on tulevaisuuden kilpailuetu. Artikkelissa hän kuvaa sitä "yhdessäohjautuvuudeksi", jota tulevaisuuden työelämä tulee itseohjautuvuuden ohella vaatimaan.
”Tiimiäly on optimaalista toimintaa yhdessä. Siinä tiimi voi toimia yhdessä parhaalla mahdollisella tavalla kohti yhteistä tavoitetta, joka on kaikille merkityksellinen.”
”Toimivassa tiimissä myös tunnistetaan sekä omat että toisten vahvuudet, ja niitä nostetaan ja vahvistetaan.”
Kulttuurimme on vähitellen muuttumassa sellaiseen suuntaan, että avoimuutta ja ennakkoluulotonta vuorovaikutusta sekä ihmisten kohtaamista korostetaan. Satu uskoo, että tämä tulee pikkuhiljaa näkymään myös siinä, että ristiriidat ja kiusaaminen työelämässä vähenevät.
”Vuorovaikutukseen liittyvä koulutus on parasta henkilöstökoulutusta, mitä yritykset voivat tehdä. Tähän liittyy vahvasti myös palautekulttuuri; jos se on riittävän vahvaa ja toimivaa, se ehdottomasti ennaltaehkäisee konflikteja!”
Milla ja Satu juttelevat lisäksi seuraavista:
- Kuinka vuorovaikutus korostuu kriisiviestinnässä?
- Miksi anteeksi pyydettäessä pelkkä pahoittelu ei usein riitä, vaan tilannetta on selvitettävä tarkemmin?
- Kuinka hyvät tiimit toimivat?
- Miksi palautekulttuuri on hyvästä?
- Miten ja miksi hankalat tunteet on myös itsessään kohdattava ja hyväksyttävä?
- Tulevaisuusskenaario: millaisia aivan uusia työpaikkoja tulee syntymään, missä taas robotteja voidaan hyödyntää?
Kuuntelemalla jakson saat vastauksen näihin kysymyksiin. Klikkaa play ja vietä mukava tunti Satua ja Millaa kuunnellen – sen jälkeen olet astetta varautuneempi tulevaisuuden ja sen muutosten kohtaamiseen!