Jenni Janakka – Omat duunit -podcast
Podcastimme uusimmassa jaksossa vierailee Röyhkeyskoulustaan tuttu Jenni Janakka. Kirjoittajana, kolumnistina ja puhetaiteilijana toimiva Jenni tarttuu vähättelyyn, itseä jarruttaviin toimintatapoihin ja sukupuolieroihin. Ratkaisuja hän tarjoaa oman osaamisen tunnistamiseen, itseluottamukseen ja rohkeamman asenteen omaksumiseen.
Pääset kuuntelemaan jakson kirjoituksen lopusta!
Käyttäjämme saavat nyt myös tilattua Jennin Röyhkeyskoulu-kirjan VIP-hintaan! Tarjous löytyy palvelumme Edut-kategoriasta.
Saat kehuja ja kiitosta hyvin tehdystä työstä. Sinä vastaat tähän:
A) ”Kiitos vain, tämä oli ilo!”
B) ”No äh, ei tämä nyt mitään, tää vaan on tämmönen… Olisin oikeesti voinut tehdä tämän paljon nopeamminkin. Yritin kyllä saada siihen kaiken – sano vain, jos olen unohtanut jotain!”Valitsitko kenties vaihtoehdon B – tai huomaatko, että sinun tulee silloin tällöin vastattua jotain tämäntapaista?
Sanontojenkin mukaan ”vaatimattomuus kaunistaa” ja ”se kell onni on, se onnen kätkeköön”. Vaihtoehdon B tyyppinen vastaus ei kuitenkaan ole vaatimattomuutta, vaan itsen ja oman kyvykkyyden alentamista.
Ainoa, mitä tarvittiin, oli röyhkeyskoulu.
Henkilön uralla tai hänen sivistyksensä tai koulutuksensa tasolla ei ole vaikutusta vähättelevään käytökseen. Tämän Jenni Janakkakin huomasi istuessaan eräässä palaverissa syksyllä 2017: pöydässä istui liuta osaavia ammattilaisia, joiden puheessa omien taitojen tarpeeton alentaminen kuului jatkuvasti. Se sai Jennin sisuuntumaan.
”Osaamisessa ja tekemisen laadussa ei näillä ihmisillä ollut mitään vikaa tai puutetta. Ainoa, mitä tarvittiin, oli röyhkeyskoulu!”
Mistä vähättely johtuu – ja mitä sille voi tehdä?
Oman itsen vähättely kumpuaa monestakin asiasta. Se on perinteisesti tuntunut ominaiselta suomalaiselle kulttuurille, jossa vaatimaton käytös tuntuu turvalliselta. Tämä johtuu siitä, että oman itsen kehumista ihmetellään ja paheksutaan – tai näin ainakin kuulee väitettävän!
Piirteiden tunnistaminen itsessä auttaa jo paljon.
Arkailuun ja vähättelyyn liittyvät myös sellaiset käsitteet kuin huijarisyndrooma ja kiltin tytön syndrooma. Ne ovat läheistä sukua toisilleen, ja kumpaankin kuuluu esimerkiksi ongelmallinen auktoriteettisuhde sekä tuntemukset omasta riittämättömyydestä.
Kiltin tytön syndrooma ei nimestään huolimatta koske vain tyttöjä ja naisia, vaan sitä esiintyy kaikilla sukupuolilla. Ajatuksena on, että jos lasta jatkuvasti kehotetaan antamaan toisille tilaa ja hän saa kehuja kiltistä käytöksestään, pyrkii hän toisia miellyttääkseen kiltteyteen myös myöhemmin elämässään.
Syndroomaan kuuluvat kritiikin pelko, liika joustavuus ja vaikeus sanoa ei. Lisäksi ”kiltti” henkilö odottaa jatkuvasti saavansa toisilta kiitosta miellyttävästä käytöksestään. Pahimmillaan tämä johtaa katkeruuteen ja uupumukseen.
Huijarisyndroomassa henkilö epäilee jatkuvasti omaa tietämystään ja osaamistaan. Edes erilaisissa tehtävissä menestyminen ei välttämättä paranna hänen uskoaan itseensä; sen sijaan henkilö saattaa olettaa, että kaikki muutkin hänen ympärillään omaavat samat tiedot ja taidot.
Syndrooman kourissa kärvistelevä uskoo myös, että hän ainoastaan teeskentelee osaamisensa, ja pelkää ”huonoutensa” paljastuvan toisille hetkenä minä hyvänsä. Huijarisyndroomaa on tutkittu 1970–luvulta lähtien, ja se on osoittautunut yleiseksi – arviolta 70% ihmisistä kärsii siitä jatkuvasti tai hetkittäin.
Syndroomista voi kuitenkin päästä irti, ja piirteiden tunnistaminen itsessä auttaa jo paljon. Tätäkin Jenni käsittelee Röyhkeyskoulussa tarkemmin!
Tapahtumista kirjaksi
Jennin urapolku on ollut varsin monipuolinen, ja pitänyt sisällään muun muassa näyttelijän ja myyntiedustajan töitä. Kaikki toimet ovat kuitenkin tavalla tai toisella liittyneet toisiinsa, ja nyt Jenni toteaa löytäneensä punaisen langan.
”Minä puhun ja minä kirjoitan. Se maailma, mitä näiden äärellä pääsee tutkimaan, on laaja: olen ollut popularisoimassa tiedettä, ymmärtämässä työelämää ja puhumassa seksistäkin. Kaikki tämä liittyy ihmisenä olemiseen ja arkielämään.”
Jo ensimmäinen Röyhkeyskoulu sai valtavan suosion.
Jenni toteaa, että hänelle on luontaista puhua toisille sellaisista asioista, joista hän on ottanut selvää lukemalla; tämä johti ajatukseen Röyhkeyskoulusta. Aiemmin mainitun palaverin jälkeen idea alkoi hahmottua Jennin mielessä, ja ensimmäinen luentomuotoinen tilaisuus järjestettiin lokakuussa 2017. Tapahtuma sai valtavan suosion.
”Paikat menivät täyteen alle kahdessa minuutissa ja 180 ihmistä tuli jonoon. Silloin mietin, että onkohan tämä jokin juttu?”
Kun koulutusten suosio jatkui, totesi Jenni haluavansa kirjoittaa aiheesta myös kirjan. Se ilmestyi tammikuussa 2019 ja käsittelee hieman kattavammin koulutusten sisältöä.
Ei töykeyttä, vaan rohkeutta ja ymmärrystä
Teos on jaettu kolmeen opintokokonaisuuteen. Alkupäässä on analyysiosuus, johon sisältyy turhauttaviakin totuuksia; kirja kuitenkin päättyy positiiviseen yhteenvetoon. Ensimmäinen opintokokonaisuus koostuu oman itsen tiedostamisesta ja tunnistamisesta.
”Ensin tavallaan kartoitetaan lähtötilanne”, Jenni kuvaa. ”Lähdetään pohtimaan sitä, mikä on ”minä”, ja mitkä asiat vaikuttavat siihen, kuinka tiedostamme itsemme.”
Toinen kokonaisuus taas käy läpi ulkoapäin tulevia tekijöitä, jotka vaikuttavat tapoihimme toimia ja ajatella, kuten ympäröivä kulttuuri, erilaiset lokerot ja sukupuolierot. Kolmannessa kokonaisuudessa kääritään hihat ja annetaan käytännön oppeja röyhkeyden kehittämiseen.
”Siinä kerrotaan muun muassa, kuinka kannattaa kommunikoida, kiinnittää huomiota ja lähestyä toisia sekä miten sanallistaa omia haluja ja tavoitteita.”
Huomioitavaa on, että hieman provosoivasta nimestään huolimatta Röyhkeyskoulu ei anna oppeja omahyväiseen ja töykeään käyttäytymiseen – päinvastoin. Jenni huomauttaakin, ettei ikäviä ihmisiä tarvita tähän maailmaan yhtään enempää.
"Kun olemme toisten kanssa tekemisissä, meistä nousee ne parhaat puolet esiin."
Röyhkeyskoulu opettaa itsetuntemusta, armollisuutta itselle ja rohkeampien käyttäytymistapojen löytämistä. Samalla se auttaa tunnistamaan ja kyseenalaistamaan opittuja normeja sekä ymmärtämään toisia ihmisiä; kirjan lopussa onkin viimeksi mainittua varten empatiatreeni.
”Empatian kautta voi löytää voimaa. Toisten ihmisten ymmärtäminen ja kuuntelu auttavat omissakin tekemisissä paljon.”
Jenni toteaa, että kulttuurissamme korostetaan individualismia tarpeeksi – yksinyrittäjänä hän tietää tämän. Totuus kuitenkin on, että me kaikki tarvitsemme elämäämme toisia ihmisiä.
”Loppupeleissä emme ole täällä koskaan yksin, vaan toistemme kanssa – ja kun olemme toisten kanssa tekemisissä, meistä nousee ne parhaat puolet esiin!”
Kun ensi kerralla saat kehuja, älä suotta torju niitä; ole sen sijaan kiitollinen ja vastaa esimerkiksi ”hienoa että tykkäät siitä”. Pelkkä ”kiitos” riittää myös mainiosti!
Jennin kotisivut ja syksyn tapahtumat
https://soundcloud.com/kevytyrittajyys/28-jenni-janakka-royhkeyskoulu