Projektiluontoisuus ja itsensätyöllistyminen lisääntyvät – graafinen ala esimerkkinä murroksessa

Olin kesäkuussa panelistina Grafia ry:n “Jutellaan vähän työn tulevaisuudesta”-tapahtumassa.
Tapahtumassa kanssani panelisteina olivat Tiina Latva Werkligistä, Matti Vesanen Veli Creativesta ja Mikko Koivisto Hellonista. Moderaattorina toimi Kaarle Hurtig Kaarle & Kumppanista.

Käsittelimme paneelissa melko laajasti sekä graafisen alan että työn tulevaisuutta. Puhuimme muun muassa siitä, miltä alan tulevaisuudennäkymät näyttävät, kuinka organisaatiot tulevat muuttumaan, minkälaisia organisaatiot tulevat jatkossa olemaan ja millaiset erilaiset työskentelymuodot lisääntyvät perinteisen palkkasuhteen sijaan eli esimerkiksi juuri freelancerius ja kevytyrittäjyys. Paneeli on katsottavissa kokonaisuudessaa Facebookissa.

Graafisella alalla jo näkyvissä muutoksia

Graafinen ala, kuten monet muutkin alat, on tällä hetkellä mielestäni kovan muutoksen alla. Esimerkkinä tästä haluan nostaa esille Supersonin, jonka toimintamallissa suurin osa tekijöistä on niin kutsuttuja specialisteja eli freelancereitä, jotka kootaan kullekin asiakkaalle parhaiten sopivaksi tiimiksi jokaiseen asiakasprojektiin erikseen. Tätä esimerkkiä sivusin paneelissa useampaan kertaan.

Monet nuoret ja aloittavat yritykset ovatkin tehneet valinnan, että lähtökohtaisesti kaikki tekijät toimivat yrityksen yhteistyökumppaneina laskuttaen tekemisestään, joko yrittäjänä tai kevytyrittäjänä. Osa tapaamistani nuorista yrityksistä ilmoittaa hyvin selkeästi, että tarkoitus on, ettei palkkasuhteeseen oteta ketään ulkopuolisia. Ehkä tähän on totuttava graafisen alan lisäksi muillakin toimialoilla.

Grafian teettämän vuoden 2016 toimialatutkimuksen mukaan työn tekemisen muodot muuttuvat edelleen ja vastaajista 40 % ilmoittikin työskentelevänsä pääasiallisesti yrittäjinä, kun palkansaajia oli noin 38 %. Kyselyyn vastanneista palkansaajista noin 60 % kertoi tekevänsä päätoimen ohella töitä myös itsenäisesti joko yrittäjänä tai freelancerina. Enemmistö vastaajista uskoi jatkavansa freelancetyötä myös tulevaisuudessa.

Osa siivousalan yrityksistä on myös lähtenyt mallista, jossa siivoajat ovat laskutussuhteessa siivousyritykseen. Tässä on jo kaksi erilaista esimerkkiä, toinen “valkokaulustoimialalta” ja toinen “haalaritoimialalta”. Koulutus siis tuskin jatkossa takaa vakituista työpaikkaa perinteisessä työsuhteessa kuukausipalkalla. Entistä useampi nuorista kuin myös hieman varttuneemmista elää jo nyt tässä työelämän todellisuudessa, osa omasta halustaan ja osalle se on tullut annettuna.

Uskon, että jatkossa syntyy entistä enemmän yrityksiä, joissa on hyvin vähän tai ei lähes ollenkaan palkkasuhteessa olevia työntekijöitä. Näin tulee olemaan monilla aloilla, varmasti myös sellaisilla toimialoilla, joilla emme tällä hetkellä usko sen olevan mahdollista. Milloin lyövät läpi ensimmäiset ravintolat, joilla ei ole ollenkaan ruokailutiloja? Siis sellaiset, joilla ei ole lainkaan tarjoilijoita. Entä ravintolat, joilla ei ruokailutilojen ja tarjoilijoiden lisäksi ole kokkejakaan, sillä kokit on korvattu roboteilla? Ehkä ruoankin käy noutamassa Woltin tai Foodoran lähetti jostain luukusta. Ja missä vaiheessa nämä lähetit puolestaan korvataan droneilla tai muilla roboteilla, jotka voivat toimittavat ruoan perille tilausosoitteeseen?

Työelämä muuttuu automatisaatio ja teknoälysovellus kerrallaan

Jo nyt graafisella alalla monia työvaiheita hoitaa automaatio; pidettiin siitä graafisen alan piirissä tai ei. Niin sanotuista halpapalveluista voi ostaa nopeasti ja edullisesti verkkosivujen ulkoasun tai vaikkapa logon yritykselleen. Erilaiset graafisen alan ohjelmistot kehittyvät ja tekevät monille kustannuspaineen alla oleville yrityksille mahdolliseksi tehdä omatoimisesti heidän tarpeisiinsa ja resursseihin riittävät ulkoasut ja muut työt. Pidetäänkö tästä ammattilaisten piireisssä? Ei tietenkään. Ja silti se on ainakin osittainen suuntaus. Grafian kyselyyn vastanneista yrittäjistä noin 30% arvioi toimeksiantojensa määrän kasvaneen vuonna 2016 edelliseen vuoteen verrattuna.

Alalla kuin alalla pitää entistä enemmän pystyä erikoistumaan ja tarjoamaan jotain sellaista, jota robotit, automaatio ja kehittyvät itsepalvelusovellukset eivät tarjoa. Tai tarjota samaa, mutta huomattavasti laadukkaammin. Korkeampi hinta on perusteltava ja laatu näytettävä! Nk. ilmainen työ myös lisääntyy, kun potentiaalinen asiakas haluaa nähdä ennen tilaustaan ainakin jotain suuntaviivoja miltä lopputulos voisi näyttää. Toisinaan tämä ilmainen työ johtaa kauppaan ja toisinaan ei. Sen kanssa on vain opittava elämään.

Jokainen voi kysyä itseltään asiakkaan roolissa, mitä olisi valmis ostamaan ja mistä on valmis maksamaan ja kuinka paljon. Oli kyseessä sitten graafinen ala tai mikä tahansa muu toimiala. Tämän saman kysymyksen voi esittää niin kuluttajan kuin organisaation edustajan roolissa. Samalla tavalla jokainen ammattilainen voi kysyä itseltään, että mitä kaikkea on valmis tekemään. Onko jotain mitä ei oman ammatin puitteissa suostu tekemään? Jos niin miksi? Onko jokin asia kynnys- tai vaikkapa arvokysymys? Entä mihin suuntaan nämä valinnat ohjaavat ammattilaisia työmarkkinoilla, kohti suurempia tuloja tuovaan erikoistumiseen vai töiden vähenemiseen?

Ihminen etsii helppoutta. Asiakkaan vika ei ole se, että hänen makunsa on huono ammattilaisen mielestä. Toteaminen, että asiakas ei ymmärrä eikä osaa ostaa ammattilaisen mielestä oikeaa laatua, voi pitää paikkaansa, mutta silti on muistettava, että asiakkaalla on rahat ja sitä myöden valta käyttää ne haluamallaan tavalla. Ammattilainen puolestaan päättää, mitä haluaa tehdä. Ammattilainen voi päättää, että ei tee “bulkkia” tai ei suostu yrittäjämäiseen toimintaa, jossa jokainen asiakasprojekti kootaan ostajan toimesta ja projektin loputtua kukin ammattilainen jatkaa muiden töiden pariin tai mikäli ei ole uutta projektia tiedossa, jää odottelemaan seuraavaa projektia työttömyyskortistossa.

Projektityö ja itsensä työllistäminen lisääntyvät työmarkkinoiden muuttuessa globaaleiksi

Uskon voimakkaasti työelämän muuttuvan yrittäjämäiseksi, projekteiksi. Kyse ei ole siitä, haluaako sitä vai ei. Maailma ympärillämme muuttuu. Taistelemme entistä enemmän samoista töistä, joista taistelee neljä miljardia muuta tämän pallon työikäistä asukasta. Entistä useampi työtehtävä ei tunne valtioiden rajoja valtakunnan työsopimusehdoista puhumattakaan. Ostajan markkinat vahvistuvat. Ammattilainen voi valita, ottaako tehtäväkseen jotain, joka ei ole aina sitä mielekkäintä ydinosaamista ja taloudellisesti kannattavinta, jos kiristyvästä kilpailusta huolimatta pääsee siihen onnelliseen asemaan, että voi itse päättää, onko projekti itselle riittävän kiinnostava ottaa vastaan.

Sen lisäksi, että on ostajan ja myös työnantajan markkinat, on myös edelläkävijöiden markkinat. Yrittäjämäiset ammattilaiset tulevat saamaan jatkossa paremmin töitä, koska ovat tekemässä tätä muutosta. Muutosvastarinnassa olevat taas ovat suurimpia häviäjiä työmarkkinoilla. Tällä hetkellä edelläkävijyyttä on esimerkiksi UKKO.fi:n tapaisen laskutuspalvelun käyttäminen omien töiden laskuttamiseen. Edelläkävijyyttä on oman osaamisen myyminen ja markkinoiminen; vaikka se onkin asia, joka on monesti hyvin suomalaisille hyvin epätyypillistä tai vaikeaa.

Me UKKO.fi:ssä haluamme olla teidän avuksenne, edelläkävijät. Meillä on erinomainen ja helppo palvelu töiden laskuttamiseen ja sen lisäksi meillä on tarjota teille kovasti kehittyvä palvelu oman tekemisen ja ammattitaidon markkinointiin, tyontekijoita.fi. Olemme myös teidän toimeksiantajien apuna. Kun te haluatte käyttää keikkatyöläisiänne vähäisellä byrokratialla, niin olen yhteyshenkilönne!

Kirjoittaja Piia Peiponen on viestinnästä innostuva somenautiskelija ja lempeä kieliniuho, jota kiinnostavat muuttuva työ ja työelämä. Inspiraation lähteinä kirjoituksiin ja elämään toimivat ilmiöt ja ihmiset.