Floristi Marika teki intohimostaan sivutyön: “Ilo ja mielenkiinto pysyvät näin yllä!”
Marika Kettunen koki floristin ammattinsa palkitsevana, mutta kuormittavana. Niinpä hän kouluttautui pari vuotta sitten vähemmän kuluttavaan päivätyöhön. Palo kukkien parissa työskentelyä kohtaan jäi kuitenkin kytemään.
Marika päätti tehdä kompromissin: toimia projektisihteerin töissä päivisin, ja floristina iltaisin sekä viikonloppuisin. Jälkimmäinen toimi onnistuu mainiosti kevytyrittäjänä.
Kaikki alkoi kymmenisen vuotta sitten, kun Marika muutti takaisin synnyinseudulleen Kirkkonummelle työpaikkaa etsien. Paikallinen kukkakauppa haki samaan aikaan työntekijää, joka olisi kiinnostunut puutarhurin opinnoista oppisopimuksella. Marika mainitsee tuohon aikoihin tunnistaneensa kukista vain ruusun ja neilikan, mutta hän päätti kuitenkin hakea paikkaa. Innostus floristin työtä kohtaan syttyi nopeasti, ja hän tunsi löytäneensä oikean ammatin itselleen.
– Opiskelin oppisopimuksella puutarhurin ammattitutkinnon, ja jatkoin sen jälkeen opintoja floristiksi. Se ei ollut helppo tie, sillä floristin ammattitutkinto on aika haastava; tuntuikin upealta lopulta saada floristin paperit käteen. Ja pääsin hienoihin työpaikkoihinkin, hyviin kukkakauppoihin, Marika kertoo.
Kyseinen ammatti voi olla varsin raskas, ja sellaiselta se alkoi hiljalleen tuntua Marikastakin. Floristin työvuorot sijoittuvat paljolti ajoille, jolloin muut ovat vapaalla: iltoihin, pyhäpäiviin ja viikonloppuihin. Lopulta työn ja perhearjen yhteensovittaminen alkoi tuntua niin hankalalta, että Marika päätti hakeutua toimistoaikoihin sijoittuvaan ammattiin. Hän kouluttautuikin taloushallinnon assistentiksi ja siirtyi projektisihteerin töihin.
Toimittuaan uudella alalla jonkin aikaa Marika huomasi kuitenkin ikävöivänsä kukkien pariin. Hän keksi, että voisi jatkaa toimea kevytyrittäjänä päivätyönsä ohessa.
Kuva: Nonna Sjöberg
– Aloittelin floristin töitä uudelleen noin vuosi sitten. Otin tällöin yhteyttä muutamaan entiseen työnantajaani ja kerroin, että olin halukas tekemään heille töitä keikkamuotoisesti.
Aloittaminen on monesti jännittävää varsinkin, kun kyse on isoista päätöksistä. Näin toteaa myös Marika; hän kertoo, että kontaktointi työnantajiin tuntui jännittävältä, vaikka nämä olivatkin jo tuttuja ihmisiä. Eniten häntä hermostutti se, että kukaan ei ottaisikaan häntä töihin.
– Toisaalta sekä kevytyrittäjyyden aloittaminen että lopettaminen on helppoa. En tarvinnut alkuinvestointeja, ja jos keikkoja ei olisi tullut, olisin voinut vain jättää toiminnan ja jatkaa päivätyössäni.
Myös kevytyrittäjyyden mahdollinen hankaluus askarrutti Marikaa, sillä hän ei tuntenut ketään tällä tavoin työskenteleviä, eikä siis ollut kuullut kokemuksia siihen liittyen. Työt lähtivät kuitenkin mukavasti rullaamaan pienen opettelun jälkeen. Marika sai ilta- ja viikonloppuvuoroja entisistä työpaikoistaan, ja keikkakalenteri täyttyi pikkuhiljaa. Nyt keikkoja on sovittuna jopa ensi toukokuulle asti.
Vapaus tuo työhön mielekkyyttä
Keikkailevana floristina Marikan töihin kuuluvat useimmiten tilausten hoitaminen kukkakaupoissa. Yleensä hänet laitetaan tilauspinon kanssa takahuoneeseen työskentelemään kimppujen sekä hää- ja hautajaiskukkien pariin. Kaupasta riippuen hän tekee myös asiakaspalvelua ja kaikkia mahdollisia kukkakaupan pyörittämiseen liittyviä vastuita.
Hän kertoo, että vaikka hän koki toiminnan floristina kokopäiväisenä raskaaksi, tuntuu se nykyisin aivan erilaiselta. Teki hyvää olla kyseisestä toimesta poissa siihen asti, että sitä alkoikin jälleen kaivata.
– Nyt, kun saan tehdä niitä töitä kevyemmin, on intohimoa tullut uudestaan! Olen todennut, että tämä on minulle paras tapa tehdä sellaista työtä, näin siinä pysyy ilo ja mielenkiinto yllä. Ja kun työvuoroja tekee vielä useammassa paikassa, se ei ole niin yksitoikkoistakaan.
Marikan läheiset ovat olleet toisinaan huvittuneita siitä, kuinka hän on jatkuvasti töissä. Hän itse kuitenkin kokee sivutyönsä enemmänkin harrastukseksi, josta saa samalla tuloja.
– Minulta on kyselty, että enkös lopettanut floristin hommat juuri siksi, kun jouduin olemaan töissä koko ajan. Olenkin vastannut, että tämä on ihan eri juttu nyt vapaaehtoisena, kun saan itse päättää vuoroistani ja töiden määrästä.
– Parasta näissä keikkatöissä onkin juuri vapaus. Suhteet ovat myös helpottaneet niiden hankkimisessa; minulla oli jo kontakteja, entisiä työnantajia ja asiakkaita, joille teen töitä. He ovat myös suositelleet minua eteenpäin.
Keväällä koronapandemian yllättäessä Marikan huoli toki heräsi, kun keikkakalenteri yhtäkkiä tyhjeni täysin.
– Kyllähän se tuntui kauhealta. Kyllä sen huomasi, että vaikka toiminkin floristina vain sivutoimisesti, on se kuitenkin mukava tulonlähde, johon tottuu nopeasti. Minua pelotti myös työnantajieni puolesta, että mitenhän heille käy.
– Mutta nyt tilanne on helpottanut monilla tahoilla; kalenteri on taas täynnä, ja työnantajillakin tuntuu menevän jo paremmin. Kyllä me täältä pikkuhiljaa noustaan!
Kaiken kaikkiaan Marika on tyytyväinen kahteen työhönsä ja siihen, kuinka hyvää menestystä hän on itsensä työllistäjänä saavuttanut.
– Tuntuu upealta, että työnantajani ovat halunneet varata minut jouluksi töihin jo kesäkuussa, ja että nyt marraskuussa keikkoja on sovittu keväälle asti. On saavutus sinänsä olla työntekijä, joka todella halutaan ottaa töihin – eihän se ole mitenkään itsestään selvää.
Marikan tarina on osa UKKO.fi:n Patsas rohkeudelle-kampanjaa. Kampanjan tarkoituksena on nostaa esille itsenäisiä yrittäjiä, joita ilman Suomi ei pyörisi. Osallistu keskusteluun itsenäisen yrittämisen mahdollisuuksista ja haasteista Twitterissä tunnisteilla #rohkeusyrittää #näeuusityö #teesitämitärakastat.
Lue lisää kampanjasta: ukko.fi/rohkeus
Lue lisää kevytyrittäjyydestä: ukko.fi/kevytyrittajyys