Julia Thurén: ”Rahaa saa aina lisää, mutta vuosia ei” – menestynyt yrittäjä vastasi 4 väittämään kuluttamisesta ja työnteosta
Toimittaja, kirjailija ja yrittäjä Julia Thurénin uusi kirja Kaikki kuluttamisesta (Gummerus 2021) ilmestyi elokuussa. Siinä hän käsittelee lujassa istuvia kulutustottumuksiamme ja muun muassa sitä, kuinka monesti määritämme itseämme ja elämäämme rahan kautta – ehkä jopa huomaamattamme.
Luimme kirjan ja poimimme siitä neljä väittämää, joihin Julia esittää tässä seuraavaksi omat ratkaisunsa.
- Ymmärrät, miksi rahasta puhuminen on niin tärkeää
- Saat tietää, mistä taipumuksemme ihailla kovaa työtä tekeviä johtuu
- Kuulet Julian ratkaisut joustavampaan työskentelyyn
- Opit, mitä vaihtoehtoja materialle ja omistamiselle on
"Käytämme rahaa kaiken aikaa, mutta jostain syystä siitä puhuminen on kiusallista."
Monikaan asia ei toimi yhtä hyvänä riidankylväjänä kuin raha. Siitä puhuminen neutraaliin sävyyn esimerkiksi sään tavoin on usein hyvin vaikeaa.
Julia toteaa tämän ongelman näkyvän varsinkin suomalaisten kulttuurissa; palkankorotuksesta neuvottelu, oman työn hinnoittelu tai palkoista keskusteleminen avoimesti tuntuu yleensä enemmän tai vähemmän kiusalliselta.
”Kun rahasta ei puhuta, se johtaa siihen, että ihmiset eivät ylipäänsä tiedä kovin paljon raha-asioista – edes omistaan. Jotkut eivät tarkalleen tiedä edes sitä, paljonko he ansaitsevat ja voivat pitää sitä jopa kunnia-asiana todeten, että enhän minä rahan takia töitä tee. Mutta kyllähän omista raha-asioista nyt herranjestas kannattaa olla kartalla!”
"Etenkin yrittäjän olisi ensisijaisen tärkeää olla perillä omasta tilanteestaan rahan suhteen; siitä, mistä sitä tulee ja mihin kaikkeen sitä milloinkin kuluu."
Yrittäjän pitäisi osata pyytää omasta työstään oikeita summia ja perustella ne tarpeen vaatiessa. Ylipäänsä hänen tulisi osata laskea, paljonko rahaa hän tarvitsee, jotta hänen toimintansa olisi oikeaa liiketoimintaa, eikä pelkkä harrastus, Julia huomauttaa.
”Monella yrittäjällä rahapuolen osaaminen on lapsenkengissä, vaikka hän onkin todella hyvä siinä, mitä hän tekee. On harmillista, jos hyvä bisnes menee nurin vain siksi, että yrittäjä ei osannut hoitaa raha-asioita oikein.”
Asiantuntijatyön hinnoittelu on monesti vaikeaa, eikä se ollut Juliallekaan yrittäjyyden alkuaikoina helppoa. Siksi hän päätyi pyytämään tekemistään töistä aivan liian pieniä palkkioita. Hän kuitenkin tutustui toiseen yrittäjään, joka teki hyvin samanlaista työtä, ja jutteli asiasta hänen kanssaan.
”Tämän jälkeen opin pyytämään oikeita summia.”
Julia kertoo saaneensa parhaan neuvon hinnoitteluun Maria Veitolalta, jota hän haastatteli ensimmäiseen kirjaansa Kaikki rahasta (Gummerus 2018). Sen mukaan työn hinnan suhteen kannattaa olla avoin ja kertoa, mitä kaikkea siihen sisältyy.
”Asiakkaalle on hyvä perustella heti alkuun, montako tuntia työn suorittamiseen menee ja kuuluuko siihen esimerkiksi matkakulut. Tällöin hänkin ymmärtää paremmin, mistä summa koostuu. Ja jos asiakas sitten alkaa tingata hintaa alaspäin, voi hintaa pudottaa niin, että siitä ottaa jonkin tietyn kohdan pois. Näin hinnoittelu on huomattavasti helpompaa.”
Nykyisin Julia suorastaan rakastaa puhua rahasta. Hän on pyrkinyt luomaan ympärilleen ilmapiiriä, joka tekisi rahakeskusteluista helpompia muillekin. Tärkeää on kuitenkin se, millainen sävy puheessa on, hän huomauttaa.
”Puhumisen tulisi olla vilpitöntä, ei kerskailevaa. Ja kaikki kyllä huomaavat, onko puhujan tarkoituksena vain näyttää, kuinka hyvin hänellä menee, vai onko puheessa nimenomaan avoin ja vilpitön sävy. Tästä ei kenenkään pitäisi suuttua, päinvastoin; jos yksi ihminen jaksaa luoda ympärilleen tällaista kulttuuria, on se vain hyvä juttu muillekin!”
"Oma työ kattaa valtaosan identiteetistämme, mutta näin ei kannattaisi olla."
Työntekijä kehaisee, kuinka hän on toimistolla aina ensimmäisenä ja viimeisenä. Toinen voivottelee uupumustaan, mutta huomauttaa perään, kuinka hän on parin viime vuoden aikana tehnyt väitöskirjan, pyöräyttänyt lapsen ja ollut töissäkin aina kun vain mahdollista.
Sen sijaan, että tällaiset tarinat herättäisivät sääliä, ne saavat ihmisissä aikaan ihailua. Vau, miten se oikein pystyy tuohon kaikkeen?
Viime vuosina on alettu puhua enemmän kovan työnteon haitoista, jaksamisesta ja burnoutista, mutta uupumukseen johtavaa työntekoa arvostetaan edelleen. Tämä asenne johtaa kristinuskosta ja kalvinismista, kertoo Julia.
”Niiden mukaan ahkera ja työteliäs ihminen saa taivaspaikan. Tämä on vaikuttanut hyvin paljon siihen, kuinka länsimaisessa yhteiskunnassa suhtaudutaan työhön.
"Edelleen vallitsee esimerkiksi ajatus, että mitä enemmän ihminen tekee töitä, sitä suurempi ihmisarvo hänellä on – mutta eihän se oikeasti näin mene. Itse ajattelen nykyisin, että kaikki ihmiset ovat yhtä arvokkaita, vaikka jotkut eivät esimerkiksi terveydellisistä syistä kykene samoihin työsuoritteisiin kuin toiset.”
Kyseisen ajatusmallin takia työ on muodostunut valtavaksi osaksi ihmisten identiteettiä, ja normin rikkominen kestäisi varmasti useiden sukupolvien ajan. Tosin sitä ei yritetä rikkoa edelleenkään, vaikka sen ongelmallisuus tiedostetaan, Julia huomauttaa.
”Juuri nytkin puhutaan paljon siitä, mikseivät milleniaalit voisi tehdä vielä nykyistäkin enemmän töitä. Sen sijaan suuret ikäluokat saavat jättäytyä pois työelämästä jo 60-vuotiaana, moni heistä ison eläkkeen kanssa. Itseäni tämä risoo.”
Julia kertoo tuntevansa ihmisiä – varsinkin miehiä – jotka ovat murtuneet täysin, kun he ovat 50–60-vuotiaana menettäneet työnsä yllättäen. Tässä ei ole ollut kyse taloudellisesta ongelmasta, vaan siitä, että koko heidän elämänsä on ollut sidottuna työntekoon. Kun se on yhtäkkiä viety, on koko identiteetti mennyt samalla. Julia itse aikoo pysyä kaukana tällaisesta tilanteesta.
”Sijoitustermein sanoen on hyvää hajauttamista, että oma identiteetti ei muodostu vain yhdestä asiasta. Luonnollisesti työ on osa omaa identiteettiä, onhan se iso osa elämäämmekin – mutta kannattaa investoida myös muihin tärkeisiin asioihin, kuten harrastuksiin.”
”Itse esimerkiksi soitan haitaria, enkä usko, että tulen ikinä hyötymään siitä millään tavalla työelämässäni. Mutta tuntuu tosi kivalta, että minulla on perheen ja duunin lisäksi jotain aivan muutakin. Tulee sellainen olo, etten ole niin sidoksissa työhön; jos joutuisinkin yhtäkkiä vaikka työkyvyttömäksi, ei identiteettini silti katoa.”
"Vähemmän työtä, enemmän aikaa (ja parempi mieli!)"
"Aika on rahaa" on jokaiselle tuttu sanonta – ja melko ankea sellainen. Se antaa ymmärtää, että raha on aikaa tärkeämpää, Julia kirjoittaa kirjassaan.
Rahan tärkeys näkyy siinäkin, kuinka ihmiset paiskivat hullun lailla töitä sitä ansaitakseen. Suomalaiset myös tekevät pääsääntöisesti kokoaikatyötä, kun taas ulkomailla osa-aikatyö on huomattavasti yleisempää. Näin on varsinkin naisilla lastensaannin jälkeen.
Julian mielestä työnteon tärkeyden korostaminen tuntuu suurelta huijaukselta. Meillä on yksi ainutkertainen elämä – miksi käyttäisimme sen siihen, että teemme töitä hirveällä vimmalla, hän kysyy.
”Olen miettinyt paljon ajan ja rahan vaihtokauppaa, ja että kumpi niistä todella on tärkeämpää. Sitä usein ajatellaan, että aikaa tulee lisää, mutta rahaa ei, mutta tämähän menee itse asiassa toisinpäin: rahaa saa aina lisää, mutta aikaa ei. Vuodet kuluvat, ne ovat menneet ikuisiksi ajoiksi, eikä niitä saa milloinkaan takaisin. Viime vuosina olen todella ymmärtänyt tämän.”
Julia itse on tehnyt jo viiden vuoden ajan nelipäiväistä työviikkoa pitäen perjantait vapaapäivinä. Hän ei usko palaavansa viisipäiväiseen viikkoon enää koskaan.
”Olen jaksanut paljon paremmin, kun olen tehnyt lyhyempää viikkoa. Se on ihan mieletöntä luksusta ja toivoisin, että yhä useammalla olisi mahdollisuus tehdä näin tulevaisuudessa!”
Ehkä nelipäiväiset työviikot tai lyhyemmät työpäivät tulevatkin lisääntymään tulevaisuudessa? Varsinkin yrittäjämäisesti työskenteleville tämä on mahdollista – etenkin, jos töitä riittää.
”Suurin osa työikäisistä on edelleen palkkatyössä, mutta pää- ja sivutoimisiakin yrittäjiä alkaa olla yhä enemmän. Myös se, että palkka tulee useammasta eri lähteestä, yleistyy jatkuvasti."
"Jos tekijälle riittää töitä, on tässä paljon vapautta ja mahdollisuuksia: hän pystyy valitsemaan, mitä projekteja ottaa vastaan, hän voi pitää kolmipäiväisen viikonlopun ja pystyy käymään työpäivänsä aikana vaikka uimassa tai elokuvissa.”
Julia huomauttaa, että useammat tulonlähteet voivat kuitenkin aiheuttaa myös epävarmuutta ja ahdistusta. Jos tekijä esimerkiksi pelkää, että hänen työnsä loppuvat tulevaisuudessa, hän ottaa vastaan kerralla aivan liikaa töitä eikä pysty nauttimaan vapaudestaan.
Ratkaisuksi tähän Julia esittää nykyistä joustavampaa sosiaaliturvaa.
”Olisi hienoa, jos sosiaaliturva olisi yrittäjälle joustavampi; se antaisi valinnanvaraa. En usko, että tämä saisi silti ihmiset tekemään vähemmän töitä. Itsekin tykkään sanoa kyllä kaikenlaisille työprojekteille, saanhan niistä kuitenkin tuloni!”
Nelipäiväistä viikkoa suunnitellessa tulisi kuitenkin huomioida, että tulot laskevat jonkin verran – ainakin palkkatöissä. Jotkut kuitenkaan eivät olisi valmiita laskemaan palkkaansa, vaikka haluaisivatkin vähentää työtuntejaan.
”Mielestäni tämä on hassua. Työnantajahan on laskenut tarkasti, paljonko kaikki kustantaa; miksi hänen siis pitäisi maksaa työntekijälle edelleen saman verran, vaikka tämä on päättänyt tehdä vähemmän duunia?”
”Tämä on ehkä epäsuosittu mielipide, mutta ongelma tässä yhteiskunnassa on se, että ihmisillä – toki pienituloisia lukuun ottamatta – on liikaa rahaa käytettävissään. Sitten heillä on varaa ostaa kaikenlaista, monesti turhaa, mikä kuluttaa tätä planeettaa.”
Julia toteaa, että lyhyemmät työviikot ja palkan laskeminen olisivat monilla järjestettävissä, ja varat voivat hyvin riittää välttämättömiin menoihin edelleen. Tällöin on toki tarkemmin harkittava, mihin asioihin rahaa käyttää, eikä ainakaan tule Kaikki rahasta -kirjan pääviestin mukaan ”ostaa mitään turhaa paskaa”.
”Uskon, että moni lyhyempää työviikkoa tekevä ihminen olisi huomattavasti levänneempi, luovempi ja onnellisempikin. Kun vapaa-aikaa on enemmän, on myös aikaa tehdä enemmän asioita, jotka liittyvät onnellisuuden tunteeseen.”
"Ei materiaa ja omistamista, vaan aineettomia hankintoja"
Työn tuottavuus on noussut edellisten vuosikymmenten aikana hurjasti – jopa niin hurjasti, että meillä olisi mahdollisuus tehdä nykyistä vähemmän töitä. Sen sijaan olemme kuitenkin valinneet kuluttaa enemmän, Julia kirjoittaa.
”Kuluttaminenkin on niin syvällä kapitalismissa ja yhteiskuntamme rakenteissa, että asennetta on vaikea muuttaa kovin nopeasti. Ei vielä riitä, että yksi tai kaksi ihmistä päättää vastustaa sitä. Vallitseva ajatus on, että mitä hienompi talo, auto ja lomamatkat sinulla on, sen parempi ihminen olet."
"Kukaan ei pääse näitä normeja täysin pakoon, jokainen haluaa jossain määrin noudattaa niitä. Kaikkihan haluavat kanssaihmisiltään hyväksyntää ja ihailua.”
Julia kertoo kirjassa jaosta, jossa kuluttaminen jaetaan pysyväksi (solid) ja virtaavaksi (liquid) kuluttamiseksi. Pysyvä kuluttaminen tarkoittaa perinteistä kuluttamista, joka perustuu materian omistamiseen, virtaava kuluttaminen taas on lyhytaikaista ja aineetonta.
”Suomi on mennyt koko ajan enemmän palveluyhteiskunnan malliin, mutta toisaalta materiaa kulutetaan koko ajan enemmän ja enemmän. Materiasyklin tulisi kasvaa todella paljon, ettei mene vain niin, että ostamme jotain, heitämme sen pois ja ostamme taas uutta. Todennäköisesti tämä kulutustyyli tulee kyllä muuttumaan vielä meidän elinaikanamme.”
Hän muistuttaa, että uutuudenviehätys on ihmiselle luontaista. Se on syy myös siihen, miksi teemme niin paljon heräteostoksia.
”Olisi kuitenkin hyvä, että oppisimme saamaan enemmän uutuudenviehätystä aineettomista asioista: siitä, mitä näemme, koemme ja opimme."
Hän miettii myös, tarvitseeko meidän omistaa tulevaisuudessa enää mitään. Jatkuvan ostamisen ja omistamisen sijaan oma identiteettimme voisi rakentua enemmänkin aineettomista hankinnoista: voisimme satsata enemmän esimerkiksi kokemuksiin, elämyksiin ja ystävyyteen.
Julian lukuvinkit UKKO.fi:n Yrittäjyyskoulun lukijoille:
- Hanska, Koskinen, Mäenmaa & Siltamäki: Saamattomat (Teos 2020)
- Kate Raworth: Donitsitaloustiede (Terra Cognita 2017)
- Kaisa Kurittu: Sijoita rahasi vastuullisesti (Alma 2021)
Lue lisää Julian alun yrittäjätaipaleesta ja myös hänen mielipiteestään Yrittäjyyskouluun liittyen!
Nämä asiat olisi pitänyt miettiä ennen yrittäjäksi ryhtymistä
Lue myös
Yrittäjät kertovat: Näin pääsin yrittämisen alkuun ensimmäisen vuoden aikana