Kevytyrittäjä Michael Bleu – “Tuntuu, että maailma on ohjannut minua yrittäjäksi lapsesta saakka”

Olen Michael Bleu, viihteellisen alan työnarkomaniasta kärsivä ja nauttiva musiikki- ja leffatyyppi. Viime mainitut asiat sanelivat jo lapsuudessa elämänpolkuni.

Rantauduin Pohjanmaalta, Mustasaaresta Helsinkiin vuonna 2009, jonka jälkeen elämä on oikeastaan pyörinyt jatkuvan tekemisen parissa. Olemiseni määrittyy melko vahvasti luomisesta ja vuorovaikutuksesta ihmisten kanssa. Kaikella tosin on kääntöpuolensa, koska valitsemani työt ja harrastukset tapahtuvat usein omassa seurassa neljän seinän sisällä.

Viimeiset 4 vuotta enemmän tai vähemmän olen ollut yhtä kuin tekemäni musiikki. Vaikutan englanninkielistä pop-rockia soittavassa Colorblue-yhtyeessä biisintekijänä ja laulajana. Sen lisäksi duunaan suomen kielellä Afromikko-sooloprojektiani.

Mitä teet?

Olisi harhaanjohtavaa ilmehtiä itseäni median sekatyöläiseksi, koska vaikutan paljon laajemmalla skaalalla. Pääasiallinen aikani kuluu musiikin säveltämisen, sanoittamisen sekä tuottamisen parissa. Päivät kuluvat äänittelyn, laulamisen ja eri instrumenttien soundien vääntämisen parissa. Melko usein löydän itseni kuitenkin myös ihan toisaalta ohjaamassa, kuvaamassa tai leikkaamassa eri videoprojekteja.

Minä ja ystäväni Karri Liikkanen perustimme muutamia vuosia sitten Nowhere Boy -nimisen tuotantoyhtiön, jonka sisällä tehdään vähän yhtä sun toista videotuotantoihin liittyvää. Kun työllistää itse itsensä niin huipulta ei tosiaankaan lähdetä. Aluksi tehtiin vain silloin tällöin lähinnä hauskoja tai muuten vaan eeppisiä juttuja ja raha oli hyvä extra. Vähitellen työnkuva laajeni ja huomattiin Karrin kanssa, että opittiin kummatkin koko ajan uusia asioita lisää.

Töiden ja asiakkaiden määrä kasvoi etenkin viime vuonna niin runsaasti, että kalenterissa on joka viikko merkintöjä. Pidetään yllä jatkuvaa verkostoitumista, tsemppiä ja ennen kaikkea ala-astehuumoria. Etenkin huumorin avulla jaksaa pidempiäkin päiviä puhumattakaan aamu neljään asti kestävistä värimäärittelysessioista.

Miten päädyit kevytyrittäjäksi?

Tuntuu, että maailma on ohjannut minua yrittäjäksi lapsesta saakka. Tapani toimia, kommunikoida ja viettää aikaa poikkeavat perinteisestä mallista sen verran paljon, että en ole kokenut olevani koskaan täysin kotona tavallisissa työyhteisöissä.

Etenkin isommissa työyhteisöissä on paljon ihmisiä ja tiedonkulku voi tapahtua hitaasti. Voi joutua odottamaan päätöksiä ja työpäivät kuluu vaikka ei mitään pääsisi tekemään. Minä rakastan tehokasta tekemistä ja sitä, kun on vastuussa itse omista tekemisistään.

Yrittämisen rikkaus on myös, että pääsee tapaamaan jatkuvasti uusia ihmisiä ja projektit vaihtuvat nopeasti.

Millainen on tavallinen työpäiväsi?

Edellä kertomani perusteella on vaikea sanoa minkälainen on tavallinen työpäiväni. Päivät kun ovat hyvin erilaisia. Välillä juostaan ympäri kaupunkia yöhön asti paikasta toiseen, mutta on myös sitä staattisempaa tekemistä. Verhot auki, kahvinkeitin päälle ja tietsikka käyntiin.

Yhden päivän aikana saattaa työskennellä viidenkin eri projektin parissa. Viime kuukausina perinteistä työpäivää on edustanut haastatteluvideoiden leikkaus ja yhtyeeni Colorbluen EP:n kappaleiden esituotanto. Asiaan kuuluu myös jatkuvan nauramisen ja hajoamisen saumaton liitto.

Mikä on hienointa omassa työssäsi?

Hienointa on varmasti se, että kiinteitä työaikoja ei ole. Yhä useampaa uudemman sukupolven edustajaa ärsyttää 8–16 työajat. En oikein ymmärrä sitä mallia, että herätään aikaisin kotona ja sitten mennään työpaikalle juomaan kahvia ja lukemaan tunniksi lehteä. Asia erikseen jos työnkuva vaatii sen aikaisen aloittamisen. Kunnia niille.

Itsellä työajat vaihtelevat ja vapaa-aikaa liikenee tarvittaessa keskellä päivääkin. Minua ei myöskään ahdista työskennellä illalla tai välillä jopa yöllä. Tämä toisaalta mahdollistuu ihan jo siitäkin syystä, että tykkään työstäni todella paljon. Silloin sitä jaksaa myös tehdä poikkeavina aikoina.

Missä haluaisit kehittää itseäsi?

Työhön liittyvissä asioissa itseni kehittäminen on hyvällä mallilla, oli kyseessä äänituotannon työkalut tai erilaiset videoon liittyvät vimpaimet ja ohjelmistot. Välillä uppoudun vähän liiankin syvälle. Siksi koenkin, että olen hiukan liian innokas ja yliaktiivinen paneutumaan työhön. Kun tartun siihen, minun on vaikea irtaantua.

Haluaisinkin siis oppia erottamaan työn enemmän vapaa-ajasta. Välillä huomaan, että on vaikea siirtyä äänittelyistä perheillalliselle tai juhlimaan ystävien kanssa. Mitä olen keskustellut samanlaisten monitoimi-ihmisten kanssa, niin ongelma tuntuisi olevan melko yleinen. Pähkinänkuoressa työpäivät pitäisi oppia lopettamaan aiemmin ja yrittää olla viikonloppuisin tekemättä mitään aina silloin kun ei ole esimerkiksi soittokeikkoja.

Terveisiä ja vinkkejä muille kevytyrittäjille?

Yksi suurimpia huolenaiheitani on nykyajan yrittäjien fyysinen terveys.

Kun uppoatte työhönne ja vietätte tietokoneella aikaa enemmän kuin pitäisi, muistakaa välillä korjata asentoanne. Vieläkin tärkeämpää on edes jonkinlainen liikunta. Itse kävelen mahdollisimman paljon paikasta toiseen, koska itsetarkoitukselliselle kuntoilulle ei muka välillä löydy aikaa. Oikeasti siihen löytyy aina aikaa, mutta ihmiset ovat vain anteeksiantamattoman laiskoja.

Niin, ja älkää tehkä mitään ilmaiseksi tai liian halvalla. Aina voi pyytää rahaa. “Hyvä näkyvyys” loputtoman ja jatkuvasti uusiutuvan somevideovirran keskellä on hieman 2013. Arvostakaa itseänne ja työtänne.

Mistä Michaelin tavoittaa?

• Nowhere Boy
• Instagram – Afromikko
• Facebook – Color Blue Music
• Facebook – Afromikko

Haluatko sinä Viikon Kevytyrittäjäksi?

Viikon kevytyrittäjä on UKKO.fi:n blogisarja, jossa nostamme esiin eri alojen kevytyrittäjiä. Onko sinulla oma tarina kevytyrittäjyydestä? Me tahdomme kuulla sen! Klikkaa ja täytä lomake.

Kirjoittaja: Saara Teirivaara

Saara tuottaa sanoja, kuvia ja tarpeen tullen melkeinpä mitä tahansa muuta jota markkinoinnin maailmassa saattaa tarvita. Erityisen lähellä tämän some-Picasson sydäntä ovat Instagram, lämmin sää, valkoiset tennarit ja kaikki visuaaliset asiat.