Miten löysin ensimmäisen työpaikkani?
Olin päättänyt, että haluan tehdä kesällä töitä, joten kesätöiden haku oli edessä. Työn saaminen oli tärkeää, sillä olin kyllästynyt pyytämään vanhemmilta taskurahaa. Tiesin myös, että oli tärkeää saada työkokemusta, koska työnantajat kuulemma arvostavat sitä. Olin kuullut kavereiltani, miten he olivat saaneet kesätöitä. Joku oli ”äidin firmassa”, toinen ”naapurin työpaikalla” ja kolmas ”mummin kasvimaalla”. Kaikki olivat saaneet töitä suhteilla. Itse koin, että en voisi hyödyntää kummankaan vanhempani työpaikkaa, koska sieltä ei kyllä löytyisi töitä, vaikka kuinka anelisi.
Minulla oli siis selvä missio: ”Saa kesätöitä, ilman suhteita”.
Laitoin kymmeniä hakemuksia. Hain kaupungin kesätyöpaikkoihin, kauppoihin, mansikkamaille, kaikkiin niihin paikkoihin, jotka vain keksin. Pari viikkoa haun aloittamisen jälkeen sain ensimmäiset vastaukset: ”Saimme hakemuksia hurjat 3 800 kappaletta. Valitettavasti tällä kertaa valita ei osunut sinuun.”, ”Olemme valinneet hakijoita seuraavaan vaiheeseen. Valitettavasti sinä et olut yksi heistä.” ja niin edelleen. Laitoin hakemuksia valehtelematta kymmeniin ja kymmeniin paikkoihin. Lopulta sain kaksi haastattelukutsua.
Ensimmäinen työhaastattelu
Ensimmäisen haastattelun lähestyessä jännitin todella paljon. Haastattelussa oli mahdollisuus vakuuttaa pienen rantakahvilan työnantaja. Minusta he saisivat innokkaan, hyväntuulisen ja energisen työntekijän. Jännityksestä huolimatta, haastattelu meni hyvin ja jäin odottamaan vastausta. Lopulta sainkin puhelun. Minulle kerrottiin, että he mielellään ottaisivat minut töihin. Työn kuvaa kuitenkin muutettiin lennosta. Olisin töissä kiireapulaisena. Käytännössä tämä tarkoittaisi sitä, että minulla olisi töitä, mikäli aurinko paistaa ja asiakkaita olisi paljon. Auringon paiste ei kuitenkaan ole Suomen kesän tavaramerkki, joten luovutin jo valmiiksi. Olisihan tämä ollut toki parempi, kuin ei töitä ollenkaan. Valmistauduin kuitenkin siihen, että kesän aikana minulla olisi töitä muutamana päivänä, jos sitäkään.
Toinen työhaastattelu
Kahvilan lisäksi olin saanut haastattelukutsun myös kaupungin kesätyöpaikkaan. Kaikista niistä sadoista, jopa tuhansista työnhakijoista, olin valikoitunut haastatteluun asti. Menin toiveikkaana haastatteluun ja siinä juteltiin niitä näitä. Haastattelija kysyi, oliko minulla muita suunnitelmia kesäksi. Kerroin että olimme varanneet kesäkuun puoleen väliin neljän päivän matkan Roomaan. Haastattelija kertoi, että siinä tapauksessa hän ei voi tarjota tätä työpaikkaa, sillä etsii työntekijää koko kesäksi. Siis neljän päivän takia minulta jäi työpaikka saamatta.
Olin neuvoton, sillä muita haastattelukutsuja ei ollut tullut ja kesä läheni hirvittävää vauhtia. Eräänä kevätpäivänä keittiön ikkunasta ulos tuijotellessani huomasin naapurin ulkoiluttavan koiraansa. Muistin, että hän oli joskus puhunut jotain firmansa kesätyömahdollisuuksista ja päätinkin siltä istumalta käydä kysymässä, että löytyisiköhän hänen työpaikaltaan töitä. Sain rekrytointivastaavan yhteystiedot, laitoin hakemuksen ja pääsin haastattelun. Haastattelu meni loistavasti ja pääsinkin töihin pesulaan.
Aika nöyrtyä
Niin siinä kävi. Sain töitä suhteiden kautta. Aloitin työt pesulassa ja pidin työstäni. Työkaverit olivat mukavia ja työhön kuului kaikkea vaatteiden vastaanotosta, pesemiseen ja viimeistelyyn. Työstä oli paljon hyötyä myös tulevaisuutta ajatellen, sillä nyt tiedän, miten vaatteet silitetään oikeaoppisesti ja kuinka ne kannattaa pestä. Koen, että tärkein anti työssä oli kuitenkin asiakaspalvelukokemus. Pesulassa vastaan tuli mitä erilaisempia asiakkaita ja opin ihmisistä paljon. Jokaisessa työssä tarvitaan asiakaspalvelukokemusta. Tai en ainakaan vielä ole kuullut työpaikasta, jossa ei tarvitsisi työskennellä muiden ihmisten kanssa. Koen pärjääväni pesulatyön ansiosta haastavienkin ihmisten kanssa, olivat he sitten asiakkaita tai kollegoita.
Kesä kului ja työt jatkuivat kesän jälkeen osa-aikaisena koulun ohessa. Rahan tuloa ei voinut estää ja työt joustivat koulun mukaan. Kun valmistuin lukiosta, työ muutti opiskeluideni mukana uuteen kaupunkiin. Vaihdoin myymälää, mutta työt pysyivät samana ja työkokemusta karttui. Sain mahtavan työpaikan, joka tarjosi minulle jotain sellaista, jota en ollut edes osannut toivoa. Jatkuvuutta.