Tunnista työyhteisösi erilaiset persoonallisuudet – näin voitte toimia yhdessä!

Työpaikoilla ei näkemyseroilta voida välttyä. Erilaisuus ja mielipide-erot eivät kuitenkaan ole automaattisesti huono asia; hyvien järjestelyjen avulla nämä voivat johtaa organisaation menestykseen!

Jotta tämä onnistuisi, olisi niin johdon kuin henkilöstönkin ylläpidettävä vuorovaikutustaitoja, joustavuutta ja tunneälyä. Tehokas ja hyvä henkilöstöjohtaminen edesauttaa yrityksen tuloksellisuutta ja reagointia muutoksiin.

Kerromme tässä kirjoituksessa, mistä on hyvä aloittaa!

Kaikki me joudumme kohtaamaan ihmisiä, joita emme ymmärrä; heidän tapansa toimia erinäisissä tilanteissa saattavat tuntua itselle täysin käsittämättömiltä tai ärsyttäviltäkin. Varsinkin työyhteisöissä tällaiset yhteentörmäykset ovat tavallisia, siellä kun usein toimii hyvin erilaisia persoonia.

Eroihin käytöksessä ja näkemyksessä voivat vaikuttaa esimerkiksi erilainen kulttuuritausta, ikä, sukupuoli tai temperamentti. Erilaisuudelta ei voida yhteisöissä välttyä, mutta sitä voi oppia ymmärtämään ja hyödyntämään.

Toiset ärsyttävät, toiset eivät – miksi?

Syitä tähän on monia. Yksinkertainen selitys on se, että ”tutut” asiat miellyttävät, kun taas erilaisuutta vieroksutaan.

Olemme tottuneet omiin toimintatapoihimme, ja yleensä olemme ainakin jossain määrin omaksuneet ne läheisiltämme. Siksi on helppo ajatella, että juuri nämä tavat ovat hyviä – ja kenties jopa ainoita oikeita. Voimmekin tosinaan hämmentyä tai hermostua, kun joku tekee asioita tottumustemme vastaisesti.

Usein suhtaudumme positiivisemmin niihin, joiden käytös tai tottumukset vastaavat omiamme.

Meillä on myös taipumus kiinnittää helpommin huomiota negatiivisiin asioihin positiivisia helpommin. Näin käy etenkin, jos olemme jo mielessämme päättäneet, että emme vain pidä jostakin henkilöstä; löydämme tällöin jatkuvasti uusia syitä hänen vastenmielisyyteensä.

Vain hyvin harvoin työpaikalla kukaan kuitenkaan ärsyttää toisia tahallaan, vaikka välillä tältä tuntuisikin – selvä työpaikkakiusaaminen on toki asia erikseen. Ihmiset reagoivat asioihin hyvin erilaisin tavoin, ja näitä tapoja on pyritty selittämään muun muassa jakamalla heitä erilaisiin persoonallisuustyyppeihin.

Ääripäät ja keskitien kulkijat

Moni tuntee varmasti jaon, jonka mukaan ihmiset voi jakaa karkeasti introvertteihin ja ekstrovertteihin. Näiden lisäksi on kolmaskin tyyppi, ambivertti, joka on yhdistelmä kumpaakin ääripäätä.

Lyhyesti kuvattuna introvertti henkilö on luonteeltaan tutkiskeleva, ja hän lataa akkujaan olemalla yksin. Ekstrovertti on sen sijaan impulsiivinen ja saa energiaa ollessaan vuorovaikutuksessa toisten kanssa.

Ekstrovertit mielletään usein joka paikassa heiluviksi suupalteiksi, kun taas introverttien ajatellaan olevan ujoja ja syrjäänvetäytyviä; näin ei kuitenkaan automaattisesti ole. Introvertti henkilö saattaa olla hyvinkin puhelias ja nauttia esilläolosta, kunhan hän pääsee välillä omiin oloihinsa. Ekstrovertti puolestaan voi sosiaalisten tilanteiden kaipuustaan huolimatta olla ujo ja hiljainen.

Ihmisistä suurimman osan on arvioitu kuuluvan ambivertteihin!

Kaikkia kolmea tyyppiä löytyy mistä tahansa työyhteisöstä, ja sinäkin voit varmasti tunnistaa heitä työkaveriesi joukosta – ainakin ääripäiden edustajat. Kuvattu jako on kuitenkin hyvin suuripiirteinen, eikä vielä itsessään kerro ihmisten toimintatavoista paljonkaan.

Persoonallisuuksien väripaletti

Yleinen keino luokitella erilaisia temperamentteja ja persoonallisuuksia on myös DISC-jaottelu, jossa persoonallisuudet erotellaan neljään tyyppiin. Thomas Eriksonin teos Idiootit ympärilläni (2017) pohjautuu tähän luokitteluun; siinä persoonallisuudet kuvataan punaisena, sinisenä, vihreänä ja keltaisena värinä.

Kirja antaa eväitä itsetutkiskeluun ja toisten ihmisten ymmärtämiseen.

Jokaisella värillä on omat vahvuutensa ja heikkoutensa. Punaiset ja keltaiset persoonallisuudet luokitellaan nopeiksi ekstroverteiksi, siniset ja vihreät taas rauhallisiksi introverteiksi. Punaiset ja siniset ovat asiakeskeisiä, vihreät ja keltaiset sen sijaan ihmissuhdekeskeisiä.

Tyyppejä tarkastellessa on pidettävä mielessä, että ne ovat hyvin kärjistettyjä, eivätkä asiat todellisuudessa ole niin suoraviivaisia. Värimallin ajatuksena ei olekaan, että jokainen sopisi kokonaan johonkin tiettyyn persoonaan; kaikki voivat kuitenkin luultavasti tunnistaa itsessään enemmän tai vähemmän piirteitä eri tyypeistä.

Tavallista onkin, että itsessään kokee selvästi hallitsevana yhden tai kahden värityypin ominaisuudet; sivussa taas voi vaikuttaa kolmannen tai neljännenkin tyypin piirteitä.

Tilanteet ja ympäristöt vaikuttavat niin ikään tapoihimme reagoida. Moni voi tuntea olevansa työpaikallaan punaisen tyypin tavoin kunnianhimoinen ja kärsimätön, mutta muuttuvansa kotioloissa rauhalliseksi ja ihmiskeskeiseksi vihreäksi.

Väripersooniin ja niiden ominaisuuksiin tutustuttuaan voi ymmärtää esimerkiksi, miksi itse reagoi stressaaviin tilanteisiin tietyllä tavalla tai tekee töitä omalla tyylillään. Tämän kautta voi myös tarkastella omia työkavereita, esihenkilöä, asiakkaita ja yhteistyökumppaneita.

Tunnista erilaiset tyypit!

Moni ei pääse valitsemaan omia työkavereitaan – ja vaikka pääsisikin, tulee työtavoissa ja näkemyksissä väkisinkin yhteentörmäyksiä. Tämä helpottuu, kun opettelee lukemaan erilaisia persoonallisuuksia.

Mitä enemmän päädymme tekemisiin erilaisten ihmisten kanssa, sen helpompaa opettelu on!

Oman itsen tuntemisesta on hyvä aloittaa. Voit arvioida, millaisten tyyppien piirteitä sinusta löytyy, millainen temperamenttisi on ja millaisia työskentelytapoja suosit. Näitä tulisi oikeastaan kartoittaa jo siinä vaiheessa, kun etsii itselleen työpaikkaa.

Mieti seuraavaksi työpaikkasi muita ihmisiä; keiden kanssa tulet vaivattomasti toimeen, keiden kanssa syntyy kitkaa, ja keitä et tunne ymmärtäväsi sitten lainkaan? Millaisten tyyppien kanssa työskentely onnistuu parhaiten, millaisten kanssa se takkuilee? Minkä asioiden uskot vaikuttavan tähän?

Toiset meistä ärsyyntyvät esimerkiksi ”hölöttäjistä”, jotka tuntuvat häiritsevän muita sen sijaan, että tekisivät töitä. Tällaiset puheliaat ihmiset voivat puolestaan loukkaantua työkavereilleen, jotka pysyvät kääntyneinä töidensä ääreen, eivätkä vastaa heidän jutteluunsa.

Aikaansaavat ja äkkipikaiset ihmiset hermostuvat helposti hillittyihin kollegoihinsa, jotka heidän mielestään hoitavat hommat liian hitaasti. Tällaiset rauhalliset persoonat taas voivat ottaa ripeiden työkavereidensa tiuskimisesta itseensä.

Hyväksy erilaiset työskentelytavat ja se, ettei omasi ole ainoa oikea; keinoilla ei ole niin väliä, kunhan tulokset saavutetaan. Siinä, missä jotkut tarvitsevat enemmän aikaa tai rauhaa, toiset sukeltavat päätä pahkaa uusiin asioihin tai selvittelevät ajatuksiaan parhaiten juttelemalla kollegojen kanssa.

Kun tämän oivaltaa, on jo melko hyvällä pohjalla!

Toimi näin

Kuten jo mainittu, erilaisuuden hyväksymisen lisäksi vuorovaikutustaidot ja joustavuus ovat työyhteisössä tärkeitä. Työpaikan ongelmista suurin osa johtuu nimenomaan puutteellisesta viestinnästä.

Kun otat työssäsi vastaan esimerkiksi uusia vastuualueita tai aloittelet tiimin kanssa projektia, tulisi asiaan perehtymiseen varata tarpeeksi aikaa; näin varmistatte sen, että asiat selkenevät kaikille osapuolille. Liian tiukka aikataulu ja huono pohjustus aiheuttavat väärinkäsityksiä ja ärtymystä.

Projektin aikana olisi kannattavaa pitää yhdessä välikatsauksia ja vähintään asioiden läpikäynti sen loputtua. Tällöin tiimi voi yhdessä pohtia, mitkä asiat onnistuivat ja kuinka kukin heistä suoriutui; näin jokaisen on helpompi toimia vastaavissa projekteissa tuonnempana. Muistakaa antaa myönteistä palautetta, sillä tämä unohtuu helposti.

Ottakaa erilaiset ominaisuutenne hyötykäyttöön!

Jokaisella työntekijällä ja projektin jäsenellä tulisi myös olla sellaisia tehtäviä, että ne sopivat heille – tämä koskee niin teknisiä kuin pehmeitäkin taitoja. Työskentely vaikeutuu kenellä tahansa huomattavasti, jos kokee toimivansa omien taitojensa tai arvojensa vastaisesti.

Miettikää siis yhdessä, mikä kenellekin sopii! Alla näet myös yksinkertaistetut neuvot siihen, kuinka sinun kannattaa toimia työskennellessäsi erilaisten värityyppien kanssa – vinkit on koostettu Eriksonin kirjaa hyödyntäen.

• Punaiselle persoonalle tärkeää on tehokkuus. Kun siis työskentelet tällaisen työkaverin kanssa, keskity olennaiseen. Yritä olla hätkähtämättä, jos hän tulistuu; pidä sen sijaan puoliasi ja perustele näkemyksesi. Punaisen tiimiläisen vastuulle on kannattavaa antaa asiat, jotka on saatava ripeästi eteenpäin.
• Sininen persoona on looginen ja tutkiskeleva. Hänellekin asiat tulee perustella hyvin ja faktoissa olisi pysyttävä. Mitään kovin korkealentoista ei sinisen työkaverin kanssa välttämättä kannata lähteä maalaamaan; tiimissä hänen tehtäväkseen kannattaa jakaa tarkkuutta ja realismia edellyttävät tehtävät.
• Vihreän työkaverin kanssa asiat on hyvä käydä läpi rauhallisesti, jos vain aikaa on. Suurissa palavereissa hän ei välttämättä ole suupaltti, joten häntä kannattaa rohkaista kysymällä hänen mielipidettään suoraan; vihreälle on tärkeää tuntea, että häntä kuunnellaan. Tiimitöissä vihreä persoona on luotettava ja toimii usein diplomaattina.
• Keltainen kollega arvostaa avoimuutta ja sitä, että asiat esitetään innostavasti. Toisinaan hän menee asioiden edelle ja lentää aivan eri sfrääreissä kuin muut; tällöin hänet tulee vetää takaisin maan pinnalle. Keltainen persoona ei yleensä välitä pienistä detaljeista, joten isojen kokonaisuuksien ideointi kannattaa antaa hänen hoidettavakseen!

Kaikki eivät tietenkään ole luonnostaan yhtä tunneälykkäitä tai empaattisia kuin toiset. Peruskohteliaisuudella, joustavuudella ja suvaitsevaisuudella kuitenkin pääsee työyhteisössä jo pitkälle!